On The Road

Aamulla suuntasimme katsomaan hiekkarantaa ja olihan se kaunis. Meri on ihanan sininen ja hiekka vaaleaa ja pehmeää. Rannalta suuntasimme jalkaisin Lincoln Roadin Street Mall -alueelle katsomaan olivatko kaupat kiitospäivästä huolimatta auki ja olivathan ne. Huomenna mennään takaisin alennusmyyntien alkaessa. Lähdimme tutustumaan muuhunkin lähiympäristöön kävellen mutta kuumassa auringonpaahteessa emme pitkälle harhailleet. Haimme auton ja lähdimme katselemaan rikkaiden upeita taloja ja käymään Dexterin kämpillä. Tai siis niiden talojen luona joissa Dexter asuisi jos olisi olemassa. Auringon laskiessa kävimme vielä ihailemassa upeaa rantaa kauniissa punetavassa hämyssa ja sitten illan pimettyä kävimme syömässä vatsat (liian) täyteen italialaista ruokaa lämpötulien loimussa Ocean Drivella.

Ja nyt ollaan ensimmäistä iltaa Miamissa. New Orleans oli kaunis. Hurrikaanin jälkiä ei voinut sanoa enää olevan nähtävissä. Garden district oli täynnä toinen toistaan upeampia taloja ja lunasti jo etukäteen korkealle asetetut odotukset. Ranskalaiset korttelit taas olivat täynnä elämää. Ihania boheemeja kujia ja koristeellisia parvekkeita. Tämän arkkitehtuurityylin kun joku jalkauttaisi Eurooppaan. Sää oli mielettömän lämmin ja aurinkoinen. Syötiin Hard Rock Cafessa ja ihasteltiin Missisippiä. Myös kaupungin muut alueet olivat kauniimmat ja miellyttävämmän oloiset kuin aiemissa kaupungeissa joita olimme nähneet, niin Teksasissa kuin läpiajomatkallakin. Kaupungissa olisi viihtynyt pidempäänkin mutta seuraavana aamuna kutsui taas tie ja lähdimme aikaisin aamusta ajelemaan kohti Miamia. 14 tuntia myöhemmin saavuimmekin perille. Miami on valtava. Oli hieno näky saapua pimeällä upeasti valaistuun suurkaupunkiin. Suuntasimme suoraan South Beachille ja hotellille joka on oikein viehättävä. ...

9, 5 tuntia ajoa takana Fort Worthistä New Orleansiin (suuuuuri kiitos Mikalle, joka jaksoi ajaa koko matkan) ja vihdoin saavuttiin New Orleansiin. Pysähdyttiin matkalla vain kerran, ihan aidossa tienvarsi- McDonaldsissa paikassa nimeltä Natchitoches, jotakuinkin puolessa välissä matkaa. Oli kyllä mielettömän hieno Mäkkäri, ainoastaan ruoan saaminen oli mielenkiintoinen prosessi; maksettua sai mukin, jonka itse täytti ja sitten vaan odoteltiin, kun myyjät huuteli tilauksia tiskiltä... No, maassa maan tavalla ja ainakin saatiin kuvut täytettyä =) Maisemat oli aika uskomattomia mitä pidemmälle Louisianassa edettiin; metsiköistä suoalueisiin, mutta upeimmat näkymät tarjosi kyllä The Lake Pontchartrain Causeway, lähes 40 kilometriä pitkä silta (maailman pisin veden päällä kulkeva silta), joka ylittää samannimisen järven. Oltiin paikalla juuri auringonlaskun aikaan ja oli kyllä aika hienot maisemat. Myös upeita maisemia tarjosi New Orleansin St Charles Avenue (sama katu, jolla hotellimme ...

Eilispäivänä Stockyardseilla tuli todistettua mm. karjanajoa, maailman suurin honkytonk-baari ja muuta turistinähtävää. Lisäksi tuli pyörittyä kaupoilla. Sitten aikaeroon totuttumattomuus alkoi viedä kohti sänkyä. Piknikeeraaja tuli hieman myöhemmin hotellille kyläiltyään amerikantuttunsa luona ja käytyään ulkona syömässä. Tämän päivän ohjelmaan kuului uusi lyhyt visiitti Stockyardseilla ja Dallasiin tutustuminen. Ajoimme myös kurkistamaan Dallas Cowboys Stadiumia. Fort Worth todettiin yksimieliseti mukavemmaksi näistä kahdesta kaupungista Dallasin ollessa jokseenkin kolkko ainakin keskustan osalta. Huomenna aikaisin jätämme Texasin kauas taakse ja suuntaamme kohti Louisianaa ja New Orleansia. Texasissa kaikki on tosiaan suurta ja laakeaa. Tämä on todella massiivisten pick-up -autojen valtakuntaa ja pikaruokaloita on yhtä paljon kuin ihmisiä. Edes keskusta-alueella olisi vaikea asua ilman autoa, sillä kaupunki tuntuu rakentuneen sellaiseiseksi ettei oikein mikään ole kävelyetäisyydel...

Yksi nukkui kun tukki, mutta sisaruksilla menee vielä vähän aikaa aikaeroon totutellessa. Tänään on luvassa käynti mm. Walmartissa, Fort Worth Stockyardsilla, paikallisessa kirjakaupassa, syömässä jossain yms. muuta ympäristöön tutustumista. Paitsi yhdellä joka soluttautuu paikallisväestöön ja suuntaa picnicille.

 24 tuntia lähdöstä olemme viimeinkin perillä ensimmäisessä kohteessa eli Texasissa. Maahantulotarkastusta sai jonottaa 1,5 tuntia, mutta sen jälkeen kaikki hoituikin varsin sujuvasti. Hotelli on todella hieno ja näkymä ikkunasta on mahtava.

Kone laskeutui aikataulun mukaisesti heathrown kentälle. Uusi turvatarkastus kesti yllättävän kauan jonka jälkeen oli ensimmäinen kuulustelu :) minne, miksi ja kuinka kauaksi aikaa. Nyt vain ihmettelyä ja odottelua seuraavaan lentoon asti.

Kaksi päivää enään odottelua ja sitten mennään. Onhan tässä yli puoli vuotta sitä suunniteltu ja odoteltu kovasti. Kyseessä olisi pieni automatka Texasista Luisianan kautta Floridaan. Vaikka nyt onkin jo marraskuu, niin onneksi lämpötilat on silti kohtuullisen lämpimät.